Japanilainen perunasalaatti
Meeri Varjo 
Ruokaa voi laittaa läsnäollen tai pakosta. Tämä salaatti tarjoili läsnäoloa ja herkullisia makuja iltapalalle.
Ruuanlaitto on taikaa. Sitä voi puuhailla läsnäollen, hetkessä. Keskittyä ja huomata miltä ainesosat tuoksuu, miltä ne tuntuu sormissa, miltä näyttää. Sitä voi tietysti myös duunailla vaan pakosta ja nälän ajamana ja ajatukset aivan muualla.
Kaipasin taas ihan oikeita makuja, siis jotain, joka saa makuhermot hymyilemään. Tuntuu jossain.
Kävin tänään Taidemuseolla kahvilla ja näin myynnissä kirjan ”Japanilaisia kasvisruokia”. Ja siitä se idea sitten lähti.
Kikkoman-sivusto tarjoili reseptin ”Wasabilla maustettu peruna-avokadosalaatti”, jota muunsin hieman omaan makuun. Lähdin kokeiluun avoimin mielin.
Perunoiden (5 suurta tai vajaa kilo) kiehuessa sekoitin valmiiksi suureen kulhoon kastikkeen:
- 4 rkl soijakastiketta
- 1 tl wasabitahnaa
- 1,5 dl majoneesia
- 1 rkl sitruunamehua
- 1 tl sinappia (esim. Dijon-sinappia)
- ripaus suolaa ja ropsaus sokeria
- reippaasti ruohosipulia
Pilkoin yhden omenan ja pikkuisen punasipulin kastikkeeseen (korvasin näillä avokadon, josta en niin innostu).
Murskasin 3 keitettyä munaa sekaan.
Lopuksi keitetyt ja kuutioidut ja jäähdytetyt perunat. Ja sekoitetaan, annetaan maustua viileässä.
Kylkeen paahtoleipää ja nam. Tuli hyvää, vaikka haalean ripulinruskea kastike vähän hirvitti. Kaivatessa niitä isoja makuja voisi lisätä wasabia ja sinappia, ei paljoa, mutta ehkä 1,5 tai 2 teelusikallista?
Ruuanlaitto on mielestäni eräänlaista meditointia, kunhan sitä saa tehdä rauhassa ja haaveillen. Onko se sinusta sellaista vai pakollinen paha?